10.1.2016

Visuaalista vaihtelua

Olen aina ollut ihminen, joka kaipaa vaihtelua. Ei mitään dramaattisia juonenkäänteitä ja silmitöntä seikkailua, mutta pieniä visuaalisia liikahduksia omassa elinympäristössä.

Lapsena minulla oli tapana mennä huoneen ovelle selin ja kurkistaa jalkojen välistä - ihan vain nähdäkseni tutun huoneen hieman erilaisena.

Nyt aikuisena minulla on valta ja voima tehdä muutoksia ihan konkreettisesti - mistä seikasta kärsivät syyttömät sivulliset. Että missäkö avaimia tänään säilytetään, ja missä kengät, pipot, monot, sukset, liput, laput, laskut, kun vielä eilen löytyivät tutusta paikasta. Anteeksi. Olen pyrkinyt tekemään parannusta pahimmasta vimmasta. Ehkä olen onnistunut, ehkä en.

Joulu tarjoaa joka tapauksessa suloisen mahdollisuuden siirrellä esineitä sinne tänne, hyllyn päälle ja takaisin laatikkoon. Nyt mennään jälkimmäisellä aallolla, karsitaan kotimaisema joulusta paljaaksi. Mies haluaisi vielä hetken katsella joulukuusta, mutta kyllä nyt on aika.

 Ai että. Mun sielu hykertelee!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti