24.1.2015

Vanikan paloja

Päivälliseksi kasvissosekeittoa ja Vanikan paloja.
Tarkoitus oli kai herätellä blogia talvihorroksesta, 
mutta arki näyttää ajattelevan toisin, ajoituskin kohtalaisen osuva:
poika oksentaa selkäni takana.

6 kommenttia:

  1. Keitolle sanon NAM!!Rakastan sosekeittoja pakkaspäivinä:)
    Tautimokomalle huikkaan NO VOI!! Paranemista sinne!
    Blogin elvytykselle lausun sydämen pohjasta, että TERVETULOA takaisin te ihanat siellä!!

    Siunausta sunnuntaille♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heiii Tinttarus! ♥ Jospa kevät tuo tullessaan elpymistä ja aikaa istahtaa koneen ääreen. Saas nähdä! Joka tapauksessa, ihana huomata, että täällä käydään edelleen kurkkimassa! Iloa päiviin, Tinttarus! :)

      Poista
  2. ihanaa kun olet taas blogistaniassa:)) lapsen öklötauti on kurja, mut onneksi se menee yleensä ohi kuin pikajuna, jos siis vaihteisiin ei ole pakkautunut lunta tai jotain...taisin saada ajatuksen huomiseksi ruuaksi, kiitti:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, Ilona! Ihanaa saada tänne kommentteja, ihanaa huomata, ettei hiljaisuudenkaan jälkeen ole ihan yksin blogistaniassa! Juna tuli ja meni. Taisi olla joku äidin tietokoneelle jämähtämisen aiheuttama ällötys. ;) Kuvassa myös tämänpäiväinen lounaani. Pakastimesta uutta annosta pöytään! :) Iloa kevääseen, Ilona! ♥

      Poista
    2. pikkuiset kyl keksii keinon saada tarvitsemansa huomion, kaikki hyvin niin kauan kun reakoimme siihen. minusta on mieleistä lukea näistä Sinun arjen pikku tapahtumista, niistä välittyy lämpö ja rakkaus. en muista, olen ehkä voinut joskus jo aiemmin kirjoittaa omista ruuhkavuosistani tämän; kiireisimpänä aikana, kun päällekkäin oli kolmilapsisen perheen arki, talomme peruskorjaus, työ ja jatko-opinnot, ilmestyi keskimmäisen tekemä pienen pieni keltainen muistilappu työhuoneeni ilmoitustaululle, mihin hän oli piirtänyt pikkuruisen tikku-ihmisen ja kirjoittanut huomaa minut. uskon, et pystyt kuvittelemaan hyvinkin, mitä silloin mielessäni liikkui (lappu on edelleen paikoillaan, toki nyt jo kovin haalistunut, onhan tapahtuneesta jo yli 20 vuotta)

      Poista
    3. Kiitos taas kauniista sanoista, Ilona. Ihana tikku-ukkoviesti! Se on armoa, kun lapset uudestaan ja uudestaan muistuttaa siitä, mikä on tärkeintä! ♥

      Poista