20.3.2014

Sain tennareihini uudet nauhat

On kevään tullen päästy samoille taajuuksille vanhemman tyttären kanssa.

Eikä muuten ole oikeasti aikaa lukea. Kirjanmerkki on sluibaillut sivulla 40 jo ties kuinka monta päivää.
(Ensikosketuksen perusteella voin kyllä suositella opusta sille, joka kykenee.)

Itse en ole ehtinyt sluibailla, en kuhnia, en hituroida. Tulta päin olen käynyt ja priorisoinut parhaan kykyni mukaan. (Hiljainen blogi kertonee jotain viimeksi mainitusta.)

Ja toisaalta, olen viime päivinä saanut tehdä juurikin niitä asioita, joista joskus muinoin vain haaveilin. 
Olen nimittäin K niin kuin kirjoittanut. Ja se saa mun aivot H niin kuin hyrisemään tyytyväisyydestä.

Tyytyväisyyttä teillekin, toverit - deadlineilla tai ilman!

6.3.2014

Ai, että mitäkö mulle?


Oon neulonut sukkia ja pitänyt huolta neljästä pikku pallerosta.
Kotona on kiva olla. Tarkkasilmäinen näkee oikeanpuoleisessa kuvassa räsymaton. Ensin se oli vähän likainen, sitten se mahtui mukavasti seitsemän kilon rumpuun ja lopulta se pääsi pikku pakkasessa ulkoilemaan.

Älä muuta sano! Samat kengät ne on, ja housut, vaikka kuva onkin otettu aivan eri päivänä. Se on tää mun minimalistinen garderobi syynä moiseen. Eikä muuten oo kotiaita tässä kuvattuna. Ihan omilla teilläni olin pitkästä aikaa.
Kevääksi on suunnitteilla harvinaislaatuinen projekti. Minä ja minun matkalaukkuni teemme pari pyrähdystä muihin maisemiin. On nimittäin kesken muutakin kuin elämä ja kodinrakennus.

Melkein kuin Gizan pyramideilla, lukuun ottamatta tuota pientä sohjoa maassa. Pian loppuu polttoaine, mutta ei kai tuo ihmekään, kun takana on jo lähes kahdeksan täyttä kierrosta pallon ympäri.
Iloa ja valoa kevääseen, ystävät rakkaat!