7.6.2013

Lusikka

Minä rakastan. Minä tahdon.

"Haluuksä nyt viedä sen lusikan?" mies kysyy. Pakkaan lusikan kassiini sosepurkin, tuttipullon ja vaippojen seuraksi. Naamioidun parhaani mukaan kaupunkilaiseksi, ja lähdemme ajamaan. Lusikka on matkalla kotiin.

Jätän muutamaa hetkeä aiemmin pesukoneesta nostetun lusikan aurinkoiselle terassille, tyhjäksi juotuun kahvikuppiin, toisen samanmoisen viereen. Tehtävä suoritettu, matka jatkuu.
Äiti kyllä rakastaa isää.
Kun meillä oli täytekakkua,
isä sai sitä lisää.
Isä kyllä rakastaa äitiä, ainakin vähän.
Kun äidillä oli vessahätä,
isä sanoi: "pysähdyätään tähän!"

Eppu Nuotio

Rakkautta viikonloppuusi!


4 kommenttia:

  1. Taitavia sanoja, arvoituksellinen käynti, mutta silti aavistan, mistä on kysymys.
    Hienosti ilmaistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos Uuna. Tää onkin jo kolmas kerta, kun jaarittelen tästä samasta lusikasta - mun lusikkatrilogian viimeinen osa. ;)

      Poista
  2. Niinpä, piti lukea moneen kertaan, ennen kuin alkoi aueta. Hyvä, että osaa sanoa oleellisen selittämättä liikaa. Osaisinpa minäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos, Hitunen! :) Lusikka ku lusikka, mitäs sitä selittelemään. ;)

      Poista