13.5.2013

Äitienpäivä muistoissain

Nuorin herättää aivan liian aikaisin - ei ole vielä oppinut äitienpäivän käsikirjoitusta ja aamurooleja. Hämäännyn itsekin ja nousen laittamaan Pirkan vehnäpullia uuniin. Mies keskeyttää siinä vaiheessa, kun kauhon kahvinpuruja. Sen homma. Makoilen hetkisen, käyn suihkussa ja palaan valmiiseen pöytään. Mies on piilottanut edellisenä päivänä tuoretta leipää kellariin. Hyvän leivän ja äitienpäiväkukkien lisäksi saan uuden mukin (Mymmelin äiti)  ja kaikenlaista pientä hellyttävää. Kirjallinen palautekin on armollisen positiivista: "Minun äitini on kiva, mukava ja hauska. Äiti osaa soittaa pianoa hyvin. On mukava kun äiti lukee Ella kirjaa. Äiti osaa leipoa gluteenittomia juttuja hyvin. Äidin kanssa on mukava rakentaa duplo legoilla. Äiti osaa rakentaa tosi hienoja."


Riittoisa pussi: jäi Pirkan vehnäpullia vielä seuraavaankin aamuun.
Kahvin jälkeen mies alkaa valmistautua seurakuntahommiin. Sunnuntai on sunnuntai, vaikka sitten äitienpäiväsunnuntai. Minä alan juhlapäivän kunniaksi valmistautua päiväunille: äiti on nyt vähän väsynyt. Mies lähtee, isommat lapset menevät kellariin katsomaan ohjelmia ja asettaudun pienimmän viereen makoilemaan. Menee hetki, ehkä kaksi, sitten soittaa mies: "Tuu kuitenkin tänne, tarvittais tulkkia."

En mä mikään tulkki ole, mutta parin minuutin unien jälkeen suhtaudun koitokseen kuin jännittävään polttariyllätykseen. Ehkäpä muistan tämän äitienpäivän ja elämäni ensimmäisen tulkkauskeikan vielä vuosien päästä - niin kuin ensimmäisen äitienpäiväni, kun tyttöä tutkitaan lastenosastolla, ja minä itken sairaalan kanttiinissa. Aina ei mene arki ja juhla kalenterin kanssa yksiin - mutta tänään auttaa Herra.

Pari tuntia myöhemmin jatkamme siitä, mihin jäimme: lapset istuvat vanukasvälipalojen kanssa ruudun ääreen, minä hiljennyn pienimmän kanssa katsomaan unia. Nukun kuin possu, ja herään lopulta miehen valmistamalle juhlapäivälliselle: perunamuusia ja jauhelihakastiketta.

Myöhään illalla yllätän tytöt pelaamasta matopeliä. "Äiti, ei oo yhtään kiva, kun tulit", sanoo nuorempi, mutta muistaa sitten varmaan äitienpäivän, koska jatkaa: "mutta on tosi kiva, kun oot mun äiti!"

Iloa ja asennetta alkavaan viikkoon!

6 kommenttia:

  1. Jokin kaikessa kirjoittamassasi herkisti. Ihanaa tavallisuutta ripauksella yllätystä. Siinä se on. Kaikki mitä tarvitaan. Joka päivä. JA onneksi on Hän, jonka puoleen kääntyä kun tuntuu, että kohta ollaan pinteessä...:)Ja hei, hyvä rakentamaan ja tulkkaaminenkin tosta vaan, ei ihan jokainen osaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kannustavasta palautteesta, Tinttarus! ♥ Joskus juhlakin on yhtä arkea, toisinaan arki juhlaa. Ja onneksi on Hän. :)

      Poista
  2. Ihana postaus!! Tekstejäsi on ihana lukea!♥ Niissä on lämpöäa ja huumoria, arkea ja juhlaa kuin elämä itse:)
    Halaten, Marikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja halaus, Marikki! ♥ Sait mut hymyilemään täällä - arjen keskellä! :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Jälkeenpäin jo vähän hymyilyttää. :)

      Poista