12.4.2013

Luulin joskus

Luulin joskus, että musta tulee isona helsinkiläinen taiteilijahippi.

Tulikin semisti maalainen perheenäiti.

En olisi arvannut, että asun joskus näissä maisemissa.


En olisi arvannut, että olen joskus näin onnellinen.


Ja sitten tulee mieleen tämä:
(Kuulun siihen enemmistöön, joka liikuttuu Juha Tapion sanoituksista.)
niin kaikki ohikiitävää
ikävä ja riemu joka hetken
värähtää
mitä toivot että jää
kun pihan poikki kuljet ja
jäljet häviää?

kuuman heinäkuun
yössä hehkuen
sanoit pakahtuu
mun sydän janoinen
pelätä ei saa
jos tahtoo milloinkaan
onnen saavuttaa

tyttö naapurin
silmin palavin
suureen maailmaan
käytkö vieläkin?
ja kaikki aikanaan
kun turha riisutaan
saitko rakastaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti