30.4.2013

Idän ihmeitä

Me käydään harvoin tuskin koskaan ulkomailla rajan takana Ikeassa, mutta - no - on meillä sentään postilaatikko! Viime viikolla laatikosta löytyi lappu. Mies vei lapun postiin ja sai tilalle ison pahvilaatikon. Keitimme kahvit ja avasimme laatikon - - täynnä idän ihmeitä! Niin, meillä on postilaatikko - ja hyviä ystäviä. Kiitos Kati! (Thank you J and A!) Kun oma ikä on sama kuin ekaluokkalaisen tyttären kengännumero, on 27 vuotta ystävyyttä pitkä aika.





Jos yksityisyyspolitiikkamme sen sallisi, näkisitte myös nelivuotiaan pojan syömässä iltapalamuroja pikkuveljensä uuteen kiinanpunaiseen ulkoilupukuun sulloutuneena, päässään hilpeä sammakkopäähine - sekin made in China. Näkisitte myös ekaluokkalaisen (alias Ling), joka lähti tänä aamuna koulun naamiaisiin kiinalaistamineissa. Illemmalla tässä talossa pidetään vielä omat vappunaamiaiset - mukana ainakin yksi karhu, yksi susi, yksi panda, ja se sammakko!

Se on ni hao nyt, ja klara vappen! :)

28.4.2013

Sydämiä

Sain pari viikkoa sitten haasteen Keskeneräinen-blogin Innalta. Kiitos ja apua! Haasteen ideana on, että haastettu kertoo itsestään 11 satunnaista asiaa, vastaa haastajan tekemiin 11 kysymykseen, keksii uudet 11 kysymystä ja haastaa 11 bloggaajaa alle 200 lukijan blogeista vastaamaan näihin kysymyksiin. Huh!

No, mä vähän skippaan ja priorisoin - joskus täytyy. Jatkuvasti täytyy! Vastaan siis Innan hyviin kysymyksiin ja haastan teidät kurkistamaan sekä Innan että Millamin blogiin - Tuhat tuikkivaa tähteä -blogin Millamilta sain New Blog Love -sydämen, kaunis kiitos myös siitä! Inna bloggaa opiskelija-arjestaan, omistaa kauniit keltaiset crocksit ja testimaistelee muun muassa kasvishampurilaisia. Millam taas kertoo elämästään suloisen pikku Tirpan äitinä. Mutta siis, tässä kysymykset vastauksineen:

1. Minkä kirjan olet lukenut viimeisimpänä? 
Oon lukenut viime aikoina paljon vähemmän kuin toivoisin lukevani. Tytöille oon lukemassa Timo Parvelan Ella-sarjan kirjaa Ella ja seitsemän törppöä. Jos mun pitäis olla suomalainen mieskirjailija, tiedän kuka haluaisin olla! Me ulvotaan kirjalle kuin - puolikojootit!

2. Minkä elokuvan olet katsonut viimeisimpänä?
Perjantai-iltana seurailin sivusilmällä Madagaskar kolmosta - liian levotonta menoa mun makuun. Mies oli maailmalla, ja haettiin Ärrältä lapsille vähän jotain rauhoittavaa. Poika lähti kymmenen minuutin jälkeen pihalle, nuorempi tyttö heti perään, vanhin katsoi sinnillä loppuun. Viimeisin oikeasti alusta loppuun katsottu elokuva taitaa olla Miesten vuoro.

3. Millainen olisi unelmiesi vapaapäivä?

Kunnon yöunet, rauhallinen aamukahvi terassilla, hyvää lukemista, mies kotona, lapset - no, kotona nekin, mutta sopuisina rauhallisina tyytyväisinä siinä pihalla, linnunlaulua, auringonpaistetta, muutama pala suklaata kahvin päälle. Kiireetön perusarki on muuhun tottuneelle juhlaa!

4. Oma auto vai joukkoliikenne? Miksi?
Toimiva joukkoliikenne ois loistojuttu, mutta meidän periltä lähtee linja-auto kerran tunnissa eikä sekään aina toivottuun suuntaan. Siispä oma auto paras auto! Me ajetaan 7-paikkaisella, hiljalleen ruostuvalla asenneautolla.

5. Kerro yksi muisto lapsuudestasi?

Taisin olla vielä alle kouluikäinen, kun näin unta pienestä pilvestä, joka laskeutui mummolan nurmikolle. Otin pilven käsiini, ja se oli kuin pumpulia tai hattaraa. Pieni pilvi pehmoinen, pimpeli pompeli pom... Kaikkea sitä muistaakin!

6. Minkä alan ammattilaiseksi et haluaisi koskaan päätyä?
Tuota, öh, ammattirikollisuus vois olla vaikea yhdistää tähän nykyiseen elämäntilanteeseen, eikä musta sen puoleen poliisiksikaan olisi. Siisti sisätyö mulle, kiitos!

7. Unelma-ammattisi lapsena?
Opettaja tai kirjailija.

8. Mitä kaikkea olet elämäsi aikana harrastanut?
Sitä sun tätä, kaikkea epäammattimaisen rennolla asenteella: musiikkia, käsitöitä, lukemista, kirjoittamista, lenkkeilyä - muun muassa. Ja sit mä oon ruvennut pitämään blogia!

9. Onko sinulla ollut/onko lemmikkejä? Mitä?
Ei yhden yhtä. Ollaan sen verran allergisia, ettei ikävä kyllä taida tullakaan.

10. Mikä päätös on muuttanut elämääsi suuresti?
Olin 14-vuotias, kun teini-ikäisen vilpittömyydellä rukoilin elämäni rukouksen: "Jeesus, ota kaikki tää paska." Oon kasvanut ateistisessa perheessä eikä päätös kääntyä Jumalan puoleen ollut mikään itsestäänselvyys, mutta - no - se on ehdottomasti kannattanut!

11. Kirja, joka on vaikuttanut sinuun eniten?
No, tähän on vain yksi vastaus. Ja kestosuosikkini tuosta kirjasta on Filippiläiskirjeen 4. luku: Älkää mistään murehtiko - - ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi - - Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa... :)
 
Siunattua sunnuntaita kaikille - sydämeni on teidän!




26.4.2013

Loppuun palanut

Haravoin eilen ja keräilin pois lumen alta paljastuneita kynttilöitä.
Illalla nuorimmalle nousi kuume, ja nyt valvotun yön jälkeen olo on hyvinkin kuvan mukainen. 
Väsynyt kynttilämme osallistuu makrohaasteeseen numero 101.

Leppoisaa viikonloppua!


25.4.2013

Jäiden lähtö

Oli sumuinen aamupäivä. Oli lähtevät jäät.

Rannan linnut pysyttelivät kameralle [Canon PowerShot S5 IS] kaukana.
Koivut kahlailivat lähempänä.



Molskis.



Ja loiskis!



24.4.2013

Hätähousuinen

Neljä- ja kuusivuotias pukevat kurahousuja. "Näytänkö mä nyt urheilijalta?", kysyy nuorempi. "Näytänkö mä nyt koululaiselta?", kysyy vanhempi. No kyllä ja kyllä, ehdottomasti - nyt on asenne kohdallaan!
Hetken päästä toinen tulee ovelle hyppien, päällä sohjoiset sadevarusteet.
"Äiti, pissittää, pissittää, pissittää, pissittää!"
"Joo, riisutaan, riisutaan, riisutaan, riisutaan!"
Kohta hyppiminen lakkaa.
"Äiti, mua pissitti."
"Siis - sua pissitti?"
"Joo."
Kirjainhaasteeseen numero 29 osallistuvat hieman jo nuhruinen keppihevonen sekä kuviolliset piposet: ensimmäinen raidallinen, toinen pilkullinen. Muita nen-päätteisiä kuvasia ja sanasia löydät täältä!

Olkoon aamusi aurinkoinen! :)


23.4.2013

Ei mainoksia

Meillä oli pitkään postilaatikon kyljessä seppo.netistä tulostettu "ei mainoksia" -lappunen. Lappu ajoi asiansa: ei tullut mainoksia. Kontaktimuovista huolimatta paperi kastui kuitenkin vähitellen veteläksi, ja marraskuussa kysyi ekaluokkalainen, miksei meille tule ollenkaan lelulehtiä, vaikka kaikille kavereille tulee. Otettiin lappu irti laatikosta - lelulehdet oli kuitenkin jaettu jo lokakuussa.

Mutta nyt, kiitti mulle riitti! Ensinnäkin, aivan liikaa on tarjolla kaikkea kaunista, johon ei ole varaa. Ja toiseksi: me hukutaan pian tähän paperikaaokseen!

Postilaatikkomme kylki ei ole vallan tasainen, kuten kuvasta näkyy. Niinpä tekstitarran alle piti saada jostain tasaista pintaa - sai tonnikalapurkin kansi kelvata ensi hätään. Yksivuotias huusi koko pikaisen toimituksen ajan. Tässä talossa ei tosiaan viime aikoina ole liiemmin askarreltu paskarreltu, paitsi paskarreltu.

Illalla poika oli hiljaa. Mies syötti sille puuroa, ja minä livahdin postilaatikolle.


Melkein jo kevät täälläkin, kuten kuvasta melkein näkyy.

Iloa päivääsi! :)


20.4.2013

Sinisten ajatusten aamukahvi

Huhtikuun aamun aurinko tähtäsi ovelan näköisenä keittiöön. Keittössä, omassa ruoantahrimassa syöttötuolissaan istui poika, joka tiesi, mitä haluaa: syödä itse. Pojan äiti taas halusi juoda aamukahvinsa rauhassa. Pojalle lusikka käteen, eteen kulhollinen puuroa. Äidille kuppi, kuppiin kahvi, kahviin maito. Hyvä kahvi, parempi mieli!


Elämä on laiffia, kun sen oikein oivaltaa!




19.4.2013

Rekan sivupeili

Poika sanoo, että aamupalaleipä näyttää ihan rekan sivupeililtä.
Minäkin haluan pitää tänään silmäni auki.



Elämä on ihme!

18.4.2013

Iltapäivällä klo 13.30

Rennolla kädellä koristeltu suklaakakkumme osallistuu järjestyksessään sadanteen makrohaasteeseen, jonka aiheena on "juhlava". Lämpimät onnittelut satasen johdosta! :)


Juhlimme alkuviikosta tulevan eskarilaisemme synttäreitä. Tyttö on syntynyt iltapäivällä klo 13.30, ja sankarin oma toive oli, että juhlisimme vuosipäivää - iltapäivällä klo 13.30. Leivoin ja laitoin. Kello löi puoli kaksi ja tyttö puhalsi kynttilät. Minä muistelin neljästä kokemastani synnytyksestä ylivoimaisesti helpointa. Unilääkepöhnässä torkutun yön jälkeen nips naps kalvot puhki, muutama kunnon supistus, enempää ei jaksa, hoitaja lähtee huoneesta, kohtaa käytävällä anestesialääkärin, palaavat huoneeseen, viimenen supistus ennen spinaalineulaa, ja sitten ihan liikkumatta, pyöristähän selkää, nips naps puudutus alkaa vaikuttaa. Kevätaurinko paistaa kaihdinten raoista. Jutellaan joutavia. Parin tunnin lepäilyn jälkeen ponnistan maailmaan kauniin tyttövauvan. Isohan tuo jo nyt on. "Äiti, sä oot maailman paras äiti, ja isi on maailman paras isi", se sanoo illalla, kun makoillaan sohvalla. "Vaikka mä huusin?", kysyn. "Ei se haittaa, äiti. Sä oot maailman paras." - - Kuinka armollista onkaan lapsen rakkaus...

Sinäkin olet rakas!

17.4.2013

Variksen päivä


Päivä on kuin varis itse - arkinen ja harmaa. Lähdemme lasten kanssa pyörälenkille. Lapset löytävät lätäkön, minä variksen. Kohta kaikilla onkin kivaa: minä nautin näkymistä, lapset siitä, että äidin huomio on hetkeksi herpaantunut. 

Lopulta havahdun, ja lähdemme kotiin vaihtamaan kuivat vaatteet.

Iloa päivääsi! :)


16.4.2013

66

Olen kolmen lapsen kanssa tilaamassa pizzaa. Tilaan sitä, tätä ja tuota. Joo, kuitupohja ja chilimajoneesia. Käydään tässä odotellessa vähän tuolla kaupassa. Ai, pistänkö mä tän ihan vaan tänne kassiin?

Saan kassalta muovisen numerokyltin, joka kertoo, että olen asiakas numero 66. Kierrämme kaupan, maksamme ostokset, lapset juoksevat kilpaa takaisin pizzatiskille, nostan pizzalaatikkopinon varovasti syliini, yritän väärästä ovesta ulos (huono näkyvyys), väistelemme rapakoita, tyttö kaatuu parkkipaikalla.

Matkalla löydän taskustani viimeistä ruutua vaille leimatun lappusen, jonka näyttämällä olisin saanut yhden pizzoista ilmaiseksi. Prosessoin tapahtunutta. Kotona kerään edellisen kattauksen jäänteet pöydästä ja jakelen pizzapaloja lautasille. Pienimmälle etsin laukustani matkaeväänä olleen, syömättä jääneen Persikkapoudan. Ja siellähän se: muovinen numerokyltti, joka kertoo, että olen asiakas numero 66.

Illemmalla puhdistan tytön polven ja prosessoin lisää. Verta on tullut, mutta laastaria ei enää tarvitse. Minulla on nyt hallussani sekä numerokyltti että lusikka - mutta, no, elämä jatkuu!

Syyllinen numero 66


13.4.2013

Herrasmieshuijari

Pelataan pojan kanssa. Jossain vaiheessa peliä huomaan, että meidän pieni nelivuotias yrittää huijata. Kyselen varovasti, että pitäiskös meidän kuitenkin mennä noiden sääntöjen mukaan? Sitä paitsi poikahan johtaa peliä, ajattelen. "Mutta äiti, mä haluun, et sä pääset mun kaa yhtä aikaa maaliin!"




12.4.2013

Luulin joskus

Luulin joskus, että musta tulee isona helsinkiläinen taiteilijahippi.

Tulikin semisti maalainen perheenäiti.

En olisi arvannut, että asun joskus näissä maisemissa.


En olisi arvannut, että olen joskus näin onnellinen.


Ja sitten tulee mieleen tämä:
(Kuulun siihen enemmistöön, joka liikuttuu Juha Tapion sanoituksista.)
niin kaikki ohikiitävää
ikävä ja riemu joka hetken
värähtää
mitä toivot että jää
kun pihan poikki kuljet ja
jäljet häviää?

kuuman heinäkuun
yössä hehkuen
sanoit pakahtuu
mun sydän janoinen
pelätä ei saa
jos tahtoo milloinkaan
onnen saavuttaa

tyttö naapurin
silmin palavin
suureen maailmaan
käytkö vieläkin?
ja kaikki aikanaan
kun turha riisutaan
saitko rakastaa?

10.4.2013

Sukka

Moni asia on elämässä kesken, niin myös kuvan villasukka. Ajattelin alkuvuodesta, että minulla olisi nyt aikaa ja intoa neuloa. No, minulla olisi intoa. :)


Neulominen on ihanaa.
Se suloinen flow!




PS. Muut 99. makrohaasteen lankakuvat löydät täältä!

9.4.2013

Älä kiipeä

Perustin blogin ja aloin jännittyneenä seuraamaan, millaisilla hakulausekkeilla sivulleni eksytään. Jännitykseni laantui kuitenkin pian, kun huomasin, etteivät kalat noin vain katiskaan uikaan. Mutta nyt, sinä joka googletat rohkeaa hypoteesiasi säkkötolppaan saa kiivetä - hei, älä kiipeä! En tiedä, artikuloinko ajatukseni viime perjantaina tarpeeksi selkeästi, mutta vastaukseni kysymykseen on ehdoton ei. Kielenhuollolliset seikat jääkööt nyt käsittelemättä, tärkeintä on muistaa:  sähkötolppaan ei saa kiivetä!

Lämpimin terveisin,
sähkötolppapoliisisi



3.4.2013

Mukit

1. Keitän kahvin ja kaadan sen vaaleanpunaiseen mukiin. Kello on 9.30.  Mukin kyljessä Muumipeikko halaa Niiskuneitiä. Rakkausmuki - käytössä tunteellisina päivinä. Kun muki on hörpitty tyhjäksi, kello on 15.30.

2. Kun mies on työmatkalla, ja minulla ikävä, juon kahvini miehen poliisimestarimukista.

3. Juokohan mies koskaan salaa minun ruusutarhamukistani? Onkohan sillä kova ikävä, kun olen lähikaupassa vertailemassa jauhelihojen rasvaprosentteja?




2.4.2013

Kevät

Kevät tulee. Minä olen valmis!
Jostain kuvakulmasta talokin näyttää valmiilta.
Kyllä tää paikka ois niin eri ilman tuota aurinkoa.
Se on K niin kuin kevät! :)