26.3.2013

Vesilasku

Mä tykkään käydä suihkussa. Tykkäsin jo lapsena. Tykkäsin niin paljon, että isä kiinnitti suihkuseinään setelin muistuttamaan realiteeteista. En muista oliko kontaktimuovin alla Nurmi, Linna vai Aalto, mutta rahan moninaisia yksityiskohtia oli mukava katsella siinä peseytyessä.

Nyt olen se, joka avaa vesilaskut. Mutta niin vain joka aamu istutan poikasen sitteriin, avaan suihkun ja luulen kohta olevani kylpylälomalla. Yhä vain unohtuisin siihen veden lotinaan, jos ei poika mulle huutais. No, onneks mun ekologisuus realisoituu edes siinä, ettei mulla ole varaa lentää. Ja sitten siihen tulee joku isommista lapsista, ja oon heti kärppänä, ettei vain tuhlata vettä.

Eilen mulla oli suihkuseuralaisena pienimmän lisäksi perheemme vt. sanaseppo, joka pohdiskeli siinä vesilaskua kasvattaessaan suomen kielen homonymiaa. "Äiti, mää tarkottaa kahta asiaa: mää niinku että haluaa jotakin ja mää-ää niinku LEHMÄ!"  

Mää niin rakastan tuon pojan juttuja!


2 kommenttia:

  1. Mä muistan, että teillä sai ylijäämärahat lapsille jaettuna, jos alititte vesilaskun. Onhan se vesi kallista, mutta ei sitä silleen ajatellut ennen kuin itse siitä maksoi. Mä käyn joka toinen ilta suihkussa, mutta poikani käy joka ilta kylvyssä. Se tykkää siitä niin älyttömästi, että Kiinassa kävi joskus vaikka kolme kertaa päivässäkin. En raski kieltääkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin jo aivan unohtanu tuon ylijäämäpotin! Ehkä niin harvoin oikeasti jäi mitään yli... :)

      Poista